Aironen. Malttakaa sitten hetkinen!
(Menee uutimien taa.)
Pellonpää (käy pitkälleen sohvalle. Itsekseen). No poikoo sit' on tuossai. Sapperment! Tijaatteri se voan peässä pyörii; luvuista ei puhettakkaan. Ja mittees helssinkiä hyö sitä poikoo estelöövätkään mänemästä sinne, minne niinkuin oma halu vettää ja meininki pittää? Minuttii, nyt yheks esmerkiks, isä vainoo pani reätälin oppiin, mutta minäpäs otin ja karata hujautin ja läksinnii suutarin oppiin. Ja se oli minulle onneksi se. Kyllähän se Heiskas-vainoo oli juluman kovvoo miestä enissä, ja selekäännii pani poikoo ja vatkasi niinkuin ruoan tapa siihen aikaan voati, mutta sälliks peästyäin, niin ei muuta kuin herra Pellonpääks voan karahtieraili, ei ihmeekskään muuta kuin: herra voan ja herra. No ja sitten se Heiskas-vainoo otti ja kuoli. Hm. Ja puolen vuuvven peästä ottaa ja sannoo se Heiskaska minulle paukauttaa, jotta mittees myö nyt tässä kursaillaan; tykkäämmähän myö toisistamma sen verran ies, jotta eiköhän lähtä tästä pappilaan? Ja minä kun sanoa hujautin, jotta no soromnoo, niin paikalla kaulaan muksahti ja pappilaan sitä mäntiin.
Aironen (uutimien takaa). Sanoitteko te mitä, herra Pellonpää?
Pellonpää. Niin, sitähän minä tässä voan ihekseni hoastelen, jotta mittee sitä immeistä mihinkään väkisin vettee jutistaa, niinkuin härkee sarvista, niinkuin nyt teitäi siihen lain-oppiin. — On niitä meillä Suomenmoassa muitennii noita hoikkakinttusia salakkoherroja; velekasoappaat jalassa ja velekatakit peällä istutaan kökötettään Kappelissa niin helekkunan ylypeinä ja sitä venskoo viskellään joka puolelle. Ei siinä meikäläistä miestä tunnetakkaan. Mutta annas kuu tulee pattiinia tarvis, niin silloinkos soitteloovat kuin huilulla: herr mestar, herr mestar, herr Pellonpee, pesta ven, haar int pengar, ventta liitte. Jos en minä oisi niin hyvä mies ja jos ei minulla se mielennii loatu…
Aironen (uutimien takaa). Herra Pellonpää! Viskatkaa, olkaa hyvä, sieltä pöydältä sininen rosetti. Mutta viskatkaa uutimien yli.
Pellonpää (nousee ähkien, viskaa). Jaa tämäkö?
Aironen (kuin edellä). Kiitos! Se juuri.
Pellonpää. Kuulkeehan, majisteri!
Aironen. No mitä nyt?