1:nen kohtaus.
Aironen (yksin).
Aironen (Kävelee lattialla edes takaisin, kädet seljän takana, käsissä vihko. Jupisee itsekseen.) "Oi, hyvä herra, oi! Niin ei se käydä saa, niin ei se käydä voi! Kas kuinka" — — (Ääneen.) Mutta se nyt on merkillistä, ett'en saa tuota päähäni, ja huomenna pitäisi vaan astua yleisön eteen! Helkkariinko se muisti minulta on mennyt! Kuinkas se nyt taas olikaan: "Oi, hyvä herra, oi" — — Ja sitä paitsi, en minä saata ymmärtää, miksikä tällainen tytön rooli juuri minulle työnnettiin! Hyväntahtoinen mieshän se on, tohtori Bergbom, kun sallii minun nyt jo toista kertaa esiintyä koetteeksi Suomalaisen Teaaterin näyttämöllä. Mutta miksikä juuri tyttönä eikä luutnanttina, niinkuin viime kerralla? Niin, sanoi hän, teissä on niin paljo hentoutta, ja te voitte saada äänenne sekä miehekkääksi että naiselliseksi, ja sitä paitsi teidän hento ruumiinrakennuksenne j.n.e., j.n.e. Minua harmittaa vähän nuo "hennot" ja "naiselliset". Minä voin saada ala-e:n milloin hyvänsä. (Laulaa.) La-la-la-la… no niin, nyt tosin en sitä saa, mutta kyllä minä sen tavallisesti saan. (Katselee itseään.) Ja lienenkö minä vainenkaan niin akkamainen? —. Ja päälle päätteeksi täytyi vielä ajaa viikset pois! — Haa! Minä tahtoisin jotain tragillista, jotain Hamletia, jotain Macbethia! Minä panisin koko teaterin säpsähtämään. (Deklamoi:)
Tule henkiin jälleen
Ja korpehen mua vaadi miekkasille,
Ja pelvosta jos piilen, naisten hemmuks
Mua silloin hauku. Pois sa hirmuhaamu!
Pois, tyhjä ilve!
(Pellonpää tulee peräovesta.)
2:nen kohtaus.
Aironen. Pellonpää.
Pellonpää. Vai ilive vainen! Sapperment! Min' oun hyvä mies, ja hyvä se on mulla se mielennii loatu, mutta elekeehän…
Aironen. Tekös siinä olittekin, herra Pellonpää? Minä olin näyttelevinäni Macbethia, ja te tulitte verrattoman sopivaan aikaan. Nyt näyttelemme yhdessä! Minä olen Macbeth, ja te olette Banquo.
Pellonpää. Jaa minäkö?