5:s kohtaus.
Aironen. Pellonpää (oikealta).
Aironen. Kas niin, herra Pellonpää! Te tulette aivan kuin käskettynä.
Pellonpää. Niinhän sitä nyt justiissa tullaannii, mutta muijan käskystä, muijan käskystä. Sapperment! Muija, kuulkeehan, ei meinoo outtoo niitä rahoja. Johan minä sille koitin selittee, jotta setä tulloo tupsahtaa ihan tuossa paikassa kaupuntiin ja sitten myö kyllä soahaan ne rahattii, mutta tiijättähän työ sen meijän muorin: jos ei mitä hänen mielesä jäläkeen, niin ulisoo ja uluvoo ja välliin oikeen kauhalla peähännii lyyvvä muksauttoo.
Aironen (maltittomasti). No mutta odottakaa toki yksi tunti, yksi ainoa tunti! (Polkien jalkaansa). Ymmärrättekö te, kuinka hirmuisen lyhyt aika se on?
Pellonpää. Ymmärränhän minä sen, mutta…
Aironen. Kas niin, ei mitään muttia eikä mutkia. Tunnin kuluttua saatte viedä rouva Pellonpäälle joka pennin ja vapaapiletin huomiseen näytäntöön. Mutta nyt teidän täytyy kiireesti auttaa minua. Siirrelkää tässä huonekalut niin, ett'ei tätä huonetta outo enää samaksi tunne. Ottakaa myös päällykset pois tuoleilta ja sohvalta ja menkää sitten ullakolle; siellä on minulla korillinen vanhoja kirjoja. Tuokaa se alas!
Pellonpää. Mutta mittees tästä kaikesta lähtöökään?
Aironen (kärsimätönnä). Elämää mulle ja rahoja teille. Tehkää nyt vaan kuin käskin ja joutuun! (Uutimien taakse.)
Pellonpää (siirtelee huonekaluja, itsekseen). Hm. "Kuin käskin." Sapperment! Mutta minkäs sille tekköö, kun minn' oun kerran niin hyvä mies ja se mielennii loatu on mulla niin lauhkiata sorttia. Mutta mitteehän se majisteri oikiistaan meinookaan toassiissa? Ja on se teäkii päivä! Enissäi ahistaa muija minua velekomaan ja sitten minusta tehhää jonniillainen Pankko ja sitten tehhään pojasta mamseli ja sitten veäntyy tänne setä ja sitten uluvoo muija ja uhkaa, ja nyt sitä soa panna talon ihan nurin narin. Soahaanpas nähä, niin vielä ne tännään minuttii akaks pukkoovat, hammeet peälle ja muut hynttyyt ja hetaleet.