Arvelin. Niin, voikaa hyvin, oikein hyvin!
(Suutelee äkisti Airosen kättä.)
Aironen. No mutta herra Arvelin!
Arvelin. Ts, ts!
(Kiiruhtaa perältä pois.)
Aironen (hänen jälkeensä). Älkää unohtako: portista vasempaan, kolmannessa kerroksessa, ovi oikeaan. Neljännestunnin kuluttua.
Arvelin. Kiitos, kiitos!
4:s kohtaus.
Aironen (yksin).
Aironen (itsekseen). Minä poloinen poika, mitä olenkaan uskaltanut! Olen neuvonut sedän muka professori Raunion luokse; se on: tähän samaan huoneesen, johon on kaksi käytävää. Saan siis olla nyt professorinakin. Mutta… teenköhän minä oikein, kun tällä tavalla narraan vanhaa setää? — Niin, mutta enhän minä muutenkaan voi osoittaa hänelle näyttelijä-lahjojani. Kun komedia on lopussa, pyydän häneltä anteeksi, ja saahan hän sittenkin mennä neuvoja kysymään. A la bonheur! Professoriksi siis!