"Tottapuhuen en tiedä sitä!" vastasi vanhus. "Sillä en ole ajatellut häntä sen enempää."
"Minä tiedän, mitä hänestä on tullut", sanoi kerjäläisvanhus.
"Tekö tiedätte? kysyi mestari Peter hämmästyneenä.
"Niin, minä tiedän sen. Isänsä kuoleman jälkeen eli hän kuin viimeistä päivää ja joutui vihdoin niin pitkälle, että hän nyt ryysyisenä kerjäläisenä ja paljain päin, jalat kiedottuina olkiin kenkien sijasta, seisoo edessänne, katuen tekojaan nyt, kun katumus on liian myöhäistä!"
Ukkovaari astui hämmästyneenä takaperin; säälien katseli hän miestä, joka oli suuresta herrasta alentunut kurjaksi kerjäläiseksi ja jupisi hiljaa itsekseen: "Jumala, kuinka suuri on sinun voimasi ja vanhurskautesi!"