"Hyvin osaa kaupotella tuo Metkunen", sanottiin siinä, "ostaa ensin rinnin ja sitten sen tavaraa täyteen."
Siihen tuli myöskin Pakaraisen lesken vanhempi poika.
"Kas", hän sanoi, "onpa siinä ihan kuin Karttusen matka-rinni."
"Lienee Tuppu sen itsellensä jollain kurin Karttuselta kaupotellut, vähäkö haalasi se vainaja!" Niin miehet arvelivat.
Metkunen haki hevosen kotoansa, pani ensin rinnin reelle, sitten muut tavarat ja vei kotiinsa.
Eräänä päivänä hän kauppamatkoillansa sattui menemään Karttuseen.
"Mutta perhana soita, Metkunen! sulla on minun matka-rinnini. Mistä sen olet saanut?" rupesi Ellu sanomaan kun Metkusen kuorma lähestyi.
"Häh, sinun? Pyhi huulias, velikulta, vai sinun. Leenan Tuppu-vainaan avisoonista ostin ja maksoin 20 penniä."
"Mutta minun se on ja minä otan omani pois. En ole sitä Tupulle milloinkaan myönyt."
"Vai pois", Metkunen nauroi, "olispa se hupainen juttu!"