Sitten tuli sen talon väkeä, jossa Matti oli renkinä ollut ja kertoivat, että Mattia ei ole muutamaan päivään näkynyt kotona. Tästä tuli nyt jotain uutta asiaa.
"Mutta missä Rikun Matti sitten on?" Siinä syntyi kova sähinä. Ei joudettu kuullakaan nimismiestä, huutaen kukin vaan kertoi arveluitansa. Joku huusi kovemmin kun muut ja sitä kuunneltiin. Hän kertoi, että se ja se oli nähnyt Matin kaupungissa, oli siellä olutkapakassa ryypiskellyt erään hampuusin kanssa ja rahoiltansa kerskunut.
"Rahoiltansa kerskunut!…" Silläpä kannatti nauraa, että nyt Maailman-Mattikin jo rahoiltansa kerskaa. Ja he nauraa hekottivatkin täyttä kurkkua.
"Ei sitten ole asiat oikein", sanoivat, kun rupesi ääni alenemaan. Nimismiehenkin ääni alkoi nyt jo kuulua: "Eikö sitten Maailman-Matti ole lähtenyt Amerikkaan? Eikö hänellä ole ollut aikomustakaan?" hän huusi. Kaikki hymyilivät vakuuttavasti ja pudistivat päitänsä: Milläpä Matti olisi Amerikkaan mennyt ja … ja eikä kukaan ollut kuullut tuosta puuhasta mitään puhuttavankaan.
Matin isäntä haettiin paikalle.
"Annoitteko te sille rengillenne, Rikun Matille päästökirjan?" kyseli nimismies.
Ukko oli vakainen ja katsoi oudostellen kyseliää. "Päästökirjan? Eei.
Missä hän sitten on päästökirjaa näytellyt?"
"Ettäkö te ette ole antanut Matille päästökirjaa?"
"Een, mitäs minä nyt vielä hänelle semmoista ja mitä hän sillä olisi tehnyt?"
Nimismies vihelsi ja näytti keksineen jotain. "Osaako Matti kirjoittaa?" hän kysyi.