"Osaa hän!" huusivat miehet iloiten, että edes jotain tiesivät.
"Sitten hän nähtävästi on toimittanut matkapassit Samppa Luutaselle."
Ihmiset avasivat silmänsä: "Sellaisiako se Matti-junkkari?…"
Nimismies helpotti joukon uteliaisuutta kertoen sitten miten Matti oli noutanut päästökirjan avulla, joka piti olla isännän antama, esteettömyyden todistuksen. Matin isäntä rupesi nauraa-höröttämään.
"E-he-hen minä ole sille antanut päästökirjaa."
"Kas vaan sitä Mattia!"
"Jumaliste! Tässä toissa sunnuntaina vei Luutasen Samppa Matin meidän joukostamme tupaansa ja siellä viipyi Matti koko illan", kertoi muudan nuori mies. Kaikki ymmärsivät, mitä hän sillä tarkoitti.
"Jassoo", sanoi nimismies. Pani muistiinsa kertojan nimen, kyselipä vielä lisääkin. Sitten hän meni uudestaan tutkimaan Sampan emäntää.
Luutasen emäntä kyllä tunnusti Matin heillä käyneen silloin ja silloin, mutta ei kuolemaksensa sanonut tietävänsä, mitä olivat Sampan kanssa kamarissa haastelleet. Itki muuten ja sanoi sitäkin, että Samppa oli jättänyt häntä aivan yksikseen pian tulossa olevan pienen lapsen kanssa.
Nimismies oli osanottavainen, kyseli yhtä ja toista. Akka vastaili ja hyvä olikin vastaamaan. Mutta kuulijat rupesivat vähän salaisesti silmää iskemään ja pitkään emäntää katselemaan: onpa tuo vähän sukkelaa puhetta! Yht'äkkiä juolahti mieliin: Samppa ei olekaan mennyt hänen tietämättänsä!…