IV.
Matti löytyi kaupungista, puhui kohta itsensä pussiin, pistettiin linnaan, viipyi siellä kuukauden ja tuotiin sitten välikäräjille.
Ihmiset menivät katsomaan Rikun Mattia käräjäpaikalle. Sietääpä nähdä sitä vesseliä nyt ruunun vaatteissa!
"Mitä sille Matille nyt kuuluu?" kyselivät naurussa suin. Mitäpä erinomaista Matille sitten olisi kuulunut. Hän nauroi, jutteli oloja linnassa, kertoi tovereista, joiden kanssa oli siellä tutuksi tullut ja luetteli heidän taitojansa. Paljon olikin Matti jo oppinut kaikellaisia kujeita ja vankilan puhetapoja. Oikein tuntui hupaiselta vanhoille tutuille, kun kuukauden oli vaan poissa ollut ja niin oppinut: ei tarvinnut kyläläisten suutansa sovittaakaan totiseksi, nauru sieltä kuitenkin pakkasi. Matti riemastui, kun näki naureskeltavan: pitävät oikein kunniassa! Ei sille naureta koskaan, jolle ei myötätuntoisuutta osoiteta.
Koettivat muutamat siinä yksinkertaisuudessaan puhuttaakin häntä, kysellä käräjäasian johdosta yhtä ja toista. Mutta Matillapa vasta olivat sopivat vastaukset! … ei ollenkaan enää puhunut pussiin itseänsä. Ja kyselijöille naurettiin vasten naamaa.
"Onpa poikaa jo linnassa opetettu!"
Sitten vietiin Matti käräjätupaan. Monikin siihen jäi vielä istumaan siksi kunnes juttu päättyy. Onpa hupainen kuulla mitä ne sille antavat!… Ilkeä juttu on pojalla, jos päälle tulee…
Kauan se kestikin tutkia. Oli niin paljo todistajia. Ne kertoivat siellä eteisessä ja toisessa tuvassa, sitten kun olivat olleet tietonsa puhumassa, että Matti osaa vastata ja kierrellä kun poika.
"Sanoa sitä! Linnassa ovat toiset lurjukset opettaneet", sanottiin.
Jo vihdoin päättyi asia. Todistajat ja kaikki tulivat toiseen tupaan