"Mutta ei häneen enään ulotu ruumin koura!"
"Ei ulotu." Sillä naurettiin. Olipa sopivaa, että oli päässyt pois sukeltamaan kynsistä!
Matti piti yleisen huomion itseensä käännettynä, hän pieksi kieltänsä ja suu oli taas "päänlaella." Valitti, että on jo oikein ikävä linnaan, kun siellä on niin hiton lystiä seuraa. Ja kun hän kertoi seuralaisistansa, niin tuntuivat ne todella niin lystin hupaisilta, että rupesi melkein muidenkin mieli tekemään käydä ainakin katsomassa siellä.
"Kumma, ettei tuo edes sure kunniaansa", ihmetteli muudan.
"Kunniaansa!" nauroi ja matki toinen, "kuka häntä olisi neuvonut kunniaansa missään arvossa pitämään?"
Niinpä totisesti! Kyllähän sen nyt jo jokainen huomasi kun siitä huomautettiin, ettei Mattia kukaan ollut opettanut kunniastansa pitämään. Mitäpä hän sitten osasi tietää sen menettämisestäkään.
"Mutta kyllä vaan hänestä tulee aika veijari, kun hän nyt on vielä kuusi kuukautta opissa", arveli joku, kun äskeisestä oli selville tultu.
"Tulee vaan!"
Ja sillä mielellä rupesivat ihmiset lähtemään kotiinsa.
Muutamia akkoja meni Luutasen kautta, kun emäntä ennakolta käräjistä lähteissään oli käskenyt tulla. Siellä rupesi hän akoille siinä kahvia keittäessään panettelemaan tuota surkeata lurjusta, kun oli vähältä sotkea hänetkin juttuun.