Ylioppilaan suu meni ivanauruun.
"Se on asia, jota ei sinun tarvitse huolehtia", hän sanoi ylpeästi.
"Vai niin!" huusi Maria räikeästi. Raivoisasti, mutta melkein kuulumattomiin sortuvalla äänellä hän tuskan perästä jatkoi:
"Minä olen raskaana ja … ja sinun on syy!"
Nyt tapahtui Aukustin kasvoissa muutos, joka suloisesti hiveli Marin koston himoa.
"Raskaana?"
Maria pyrki naurattamaan … ei iloista vaan vimmattua, kostosta nauttivaa.
"Mari! sinä kauheasti peloitat minua. Sano, ettei se ole totta." Hänen äänensä oli nöyrä, rukoileva.
Asema oli vaihtunut: Mari oli kylmä ja kova, mies vapiseva ja tuskainen.
"Ja jos ei sanani olisi totta, olisimmeko sitten siveellisesti puhtaita?"