"Siveellisesti puhtaita! Se ei kuulu tähän. Mutta sano, puhutko tosiaankin totta?"
"Totta, niin totta kuin…"
"Jumal'auta! älä sano niin."
"Kasvoistanikin sinä näet, että se on totta."
Aukusti katsahti tarkemmin niihin ja vaikka oli jo hämärä, erotti hän kuitenkin. Hän kirosi ja ähkäsi sitten: "Minun maineeni!…"
"Ja minun."
Aukusti asteli tuskitellen sinne tänne. Vihdoin hän äkkiä pysähtyi ja sanoi erinomaisen innokkaasti:
"Sinun täytyy saattaa sikiö olemattomaksi!"
Mari vetäytyi edemmäksi, kauhistuen ääntä ja katsetta.
"Sinun täytyy ottaa rohtoja!" kihisi mies ja läheni Maria.