"Hän sanoi sinulle ehdottaneensa jotain", sanoi rouva. "Oletko aikonut suostua?"
Tytön itku seisahtui, henkeä salpasi… Tarkoittikohan rouva Amerikkaan menoa, vai lapsenmurhaa?…
Maria rupesi hirvittämään, niin että teki mieli juosta ulos. Mutta sitten rupesi rouva puhumaan. Nuhteli ensin ja jopa sanoi Maria rakkaaksi lapseksensakin, siinä kun ltkein voivotteli kahdenpuolista hirveätä häpeätä.
Kyllä Marilla oli esteitä Amerikkaan menolle ja erittäinkin, kun tuli puhe isästä ja äidistä, niin se pani itkemään siksi toivottomasti, että rouvankin täytyi nyhkyttää. "Eivät koskaan laskisi Amerikkaan, vaikka miten olisi asiat", sanoi Mari.
Mutta rouva selitti asian monipuolisemmin ja teroitti erittäin niitä silmin nähtäviä etuja, joita Marilla olisi lähdöstä ja totta puhuen Marin vanhemmillekin.
Ja Mari myöntyikin vihdoin.
"Myöskin on sitä parempi, mitä pikemmin ehdit matkaan."
"Niin taitaa olla."
Rouva katseli hellästi tyttöä.
"Mari raukka", hän huokasi.