Tyttö alkoi itkeä.
"Älä itke, se tuntuu minusta kahta raskaammalta vielä", valitti rouva.
Ja Mari koetti lakata, ettei vaan enään lisäisi hyvän rouvan tuskaa.
Kohtapa saatettiinkin palata käytännöllisiin asioihin, kun vaan itkut hiukan herkisivät.
"Mutta sinun lähtösi ei saisi herättää mitään erityistä huomiota, etteivät pahat kielet sovittaisi sitä yhteen poikamme lähdön kanssa. Eiköhän olisi parasta määrätä sinun lähtösi kolmen viikon päähän?"
Mari suostui.
Mitäpäs siinä sitten muuta enään oli tekemistä vinttikamarissa ja molemmat saattoivat lähteä askareillensa.
* * * * *
Kun Mari ilmoitti vanhemmillensa lähtötuumastansa hämmästyivät nämät kovin. "Mitä teet Amerikassa?… Elät kai sinä täälläkin." "Kun tyttöjä menee muitakin niin paljon", selitti Mari. Äiti varsinkin oli vastaan, menipä vielä pappilaan ja pyysi rouvankin maalaamaan tyttöparalle Amerikka niin mustaksi kuin osaisi. Rouva kehui koittaneensa, mutta hassuksi näkyi tyttö tulleen; on paras antaa mennä, sittenpähän näkee…
Pitäjäällä ei pitkille ehditty Marin lähdöstä puhuakaan ennen kuin hän jo oli mennyt.
"Vai on hänkin mennyt", sanottiin sitten.