Ja sitten ukot mielihyvissään akkainsa luottamuksesta, hamuilivat päivällis-ateriaksi, mitä siinä hopussa sattuivat kaapista löytämään, kun ei joudettu keittoa odottamaan, panivat toisen takin päällensä, lisäsivät tupakoita massiinaa, vaihtoivat vaillinaisen tulitikkulaatikon kokonaiseen, sytyttivät piiput matkaksi palamaan ja kävelivät levollisesti osakkeita ottamaan.
Kun sieltä kotiin astelivat varustettuna uudella annoksella meijerin tuottavaisuus-kuvitelmia, kyselivät kotiin päästyä emänniltä, kuinka paljon keskimäärin lehmät päivässä antavat maitoa. Ei sitä ollut niin vähän. Tuleepa, kun tuleekin tuosta sievä tulolähde!
"Kuuleppas emäntä, pistä nyt siinä pikkasen kahvia."
Emännät muistivat kihlaus-aikaa…
On se sentään tuo meidän äijä hyvä mies!… Rukiit narisivat pehmeästi kahvimyllyn silmässä…
"Rukiitako sinä jauhat, Maija?"
"Rukiitapa hyvinkin, mies kulta, sanoithan itse, ettei kahvia saa panna pannuun kuin pyhä-aamuina."
"Pane nyt sentään oikeita kahvia, eipä se tahdo oikein maistua hyvälle tuo ruiskahvi, suuruksen maku on siinä niin pistävä."
"Niin ja päänkipua ei se lievitä yhtään … onkin tuossa ollut niin pääni kipeä, että joutaakin saada oikeata kahvia. Mutta kuules hyvä mies, sun pitää pyytää räätäliä, että hän panee uuden päällisen tuohon turkkiisi, on oikein paha nähdä sinun sillä enään metsään menevän."
* * * * *