"Ettekö lähde nyt, kun saadaan tämä pelto kylvöön? Koululla on tutkinto tänäpäivänä ja sitten tulevat pitämään jotain juhlaa tuohon uuteen koulurakennukseen. Lähtekääpäs mukaan isä!"
Nuorimies katseli isäänsä innostuneena. Vanhus silmäili koulutalolle päin ja tuohon lippuun, joka siellä varressa hiljakseen tuulen mukaan lekutti.
"Mitäpähän tuolla tekisin," hän virkahti ja lähti uudelle vaolle pojan kiihkeästi häntä silmillään seuratessa.
"Vaikka ette mitään tekisikään, mutta muuten vaan!" Tämä huudahdus oli kehoittavaa innostusta täynnä.
Vanhuksen katse meni taas sattumalta lippuun.
"Ehdittäneekö tästä edes," hän jo epäröiden sanoi ja katseli kuinka leveällä vielä oli kylvämätöntä peltoa.
Ahah, ukko jo ajattelee lähteä, jos ei vaan ole mitään esteitä. Onpa noilla sini-valkeilla lipuilla kummallinen vetovoima: lekuttavat niin että saavat kuusikymmentalviaan sydämmenkin innosta läpättämään.
"Hoo, miks'ei ehdittäisi! Ja jos ei muuten, niin minä kutsun Erkin kotohaasta vakoamaan, kyllä nuo toiset ehtivät nakella."
"Mitäpä tuolla sentään teen, vanha jo olen … ei minuun enään koulutiedot pysty", saneli ukko, kenties pojan innostuksella hymyillen.
"Koulutiedotko pysty!" matki ja nauroi toinen. "Vaikkapa ne nyt eivät pystykään, niin kuulemaan ja näkemään, muuten vaan."