"Ei niitä ole tarvinnut ennen kuitata."
"Vaan nyt tarvitsee."
"Aivan niin, kylläpä saatan kuitata. Emme me tosin ole tällaiseen hiton välikäteen asemapäällikkömme kanssa koskaan joutuneetkaan." Hän kirjoitti.
"Ette tietysti."
Tuppelin huomasi pöydällä tuon kovanonnen postikortin. Hän koetti sysätä, ikään kuin sattumalta kirjekasan sen päälle.
Kuittinen puheli kirjoitettuaan.
"Ottakaa esimerkkiä meidän vakinaisesta asemapäälliköstä, niin, hitto tuokoon, ette tule kauppaanne katumaan, sillä…"
"Tukkikaa nyt jo tuo kirottu suunne!" ärjyi Tuppelin. Toinen oli taas saavuttanut tasapainoa ja saattoi puhua maltillisemmin:
"Tuossa kai oli minulle kirjekortti, jollen väärin huomannut vai kuinka?" Hän katsoi vakoellen kirjeläjään ja vuoroin Tuppeliniin. Tämä joutui nähtävästi hämille, mutta koetti hätäymistään peittää:
"Mikä kirjekortti?" Ääni hiukan vavahti, vaikka se koetti olla jyrkkä.