Vieras huomasi, että kyllä tässä sentään suhdalla saa henkensä suojelluksi ja häneltä olisi melkein purskahtanut nauru, jos ei olisi ollut niin nälkä. Hän pisti revolverin taskuunsa ja kysyi emännältä josko hän saa ruokaa.
Emäntä itki.
"Kun tuolla tavalla rupeatte hulluttelemaan, niin kuka sen tietää mikä te olettekaan", itki hän katkerasti.
"Vai niin, vai minä hulluttelemaan!…" Vieras rupesi sarattamaan tätä kestikevaria ja uhkasi mennä nimismiehen luo.
Toiset miehet olivat hämmästyksestä toinnuttuaan lauhtuneet iki hyväksi.
"Tulkaa ottamaan täältä olutlasi ja sovitaan pois", tuli Iikka kehoittamaan ja veti vierasta takin hijasta.
Vieras kääntyi riivatusti.
"En minä ole teidän oluttanne vailla, kyllä minulla on itselläkin rahaa ostaa, mitä tarvitsen."
"No, no, ei sitä riidan päälle…"
"Teidän pitää toimittaa minulle ruokaa heti paikalla!… Tämäpä nyt on helvetinmoinen kevari!"