Isäntä puhui kuiskaamalla.
"Mitäs me huolimme herrain kelloista, meillä on urakka, isäntä! Antakaa tänne puoli tuoppia, rahalla … ei pyydetäkään velaksi, niin kuin herrat."
"Tuki nyt suusi hurja! Etkö ymmärrä ettei nyt sovi, ei sovi … ymmärräthän … siitä on sakko."
"Sakko! No; s——na, eipä sitä sakkoa ennen!…"
"Tuki nyt…" Isäntä näin sanoessaan katsoi hyväksi peittää kädellään Paljeströmin suun. Tämä horjahtui portaista alas, mutta ainoastaan siksi ajaksi auttoi suun tuke, kun seppä taas pääsi jalkeille.
"Mutta minä olenkin se poika, joka ilmoitan sun päällesi viinan myymisen, sinä…"
Isäntä ilmaisi nyt mielialansa voimallisilla käsitempuilla, joiden tarkoituksena oli Paljeströmin vieminen ulos portista ja sullominen rapakkoon. Sitten palasi hän takaisin, lukitsi oven ja meni vieraiden joukkoon.
"Menikö se?" kysyttiin.
"Meni se." Sillä näytti koko asia olevan unohdettu.
Pian alkoi kuitenkin ulkoa, juuri ikkunan alta kuulua: