Vaimo näki että mies nyt oli hyvin kykenemätön riitelemään. Siispä piti tilaisuutta hyväksensä käyttää.
"Kyllähän se on se sama, härnää sinua, eli on härnäämättä… Voi taivahan herra tätä siivoa ja vahinkoa!"
"Mutta ole tämä kerta…" mies pyysi.
"Hmh, hmh, hmh", pani vaimo eikä ollut kuulevinaan miehen pyyntöä, "parahinta olisi tästä jo heti kerjuulle lähteä kun!…"
"Ole vaiti!"
Vaimo säikähti ja (surunko vai kiukun kiihoittamana?) alkoi vuodattaa kyyneliä.
Lapset olivat tällä välin jo ehtineet viedä ulos joukon savi-astian palasia ja koettaen olla juopposilla, opettelivat niitä isän tavalla särkemään.
Miehen sydäntä särki ja vaimon oli kiukusta pakahtumaisillaan.
"Missä olette olleet?" kysyi seppä taas kun vaimo itkeissään ei joutanut puhua.
"Mitä sinä siitä?…"