"Vai ei muka ihmiset saisi yhdessä ostaa viinaa … yhdessä tahi yksin, kuinka kullekin parhaiten soveltuu! — Kuka hullu ostaisi yksin viittäkolmatta kannua! ja … ja…" Ukot rupesivat oikein makeasti nauramaan… Ihan hullusti oli Maijan Kaaperi taas kerran saanut heitä narrata, arvelivat.
* * * * *
Rantalahden Mikko tuli kaupungista. Alkoi kokoutua kylänmiehiä kaupunki-tuliaisille.
"Kylläkö möivät viisikolmatta kannua yhdelle miehelle?" alkoivat naapurit kysellä ja hymähtelivät vielä tuolle Kaaperin jutulle.
"No sen tietääkin!" huudahti Nietulan Aatami. "Kun rahan syrjää näyttää, niin lujassa pitää olla jos ei lähde."
Kaikki nauroivat, uteliaina odotellen mitä selvitystä asiaan Mikko itse antaisi.
"Sainhan tuota", hän vihdoin sanoi, mutta ei ryhtynyt sen pitempiin selvityksiin. Kyllä näytti siltä, kun olisi miehellä ollut jotain enemmänkin sanottavaa. Mutta suunsa piti vaan kiini ja antoi toisten arvioida. Rupesi sitten viinaa jakamaan.
Mutta toisia ihmetytti Mikon käytös, kun toimi rehellisesti ostetun tavaran jaossa niin hajamielisesti ja epäröivästi, kun olisi varustettua kalua mitannut. Rupesivat arvelemaan, ettei kaikki asiat ole niin kuin olla pitää. Puhe hiukan tukahtui ja katseltiin vaan viinanjako-touhua.
"Mahtanut ryypyn ottaa", arvelivat toiset Mikosta.
Vaan kuinka lie sattunutkaan siten, että juuri kuin Nietulan Aatami piti itseänsä varten mittaa alla ja Mikko siihen tynnöristä vakavasti loritteli, astui nimismies jahtivoudin ja erään lautamiehen kanssa tupaan.