Heikki kavahti omaa ääntänsä … tuntui rikokselta leikin vuoksikaan koko asiaan sekautua. Naapurit katsoivat oudostellen naurussa suin … jokohan lankee Takalan Heikkikin… Mieli mahtaa ikävöidä viinuskia… Sellaisia ne ovat ne raittius-miehet!…
"Ensimäinen, toinen ja… No Aatami?" Mitä, eikö Aatami enää lisääkään?… Heikin nousi veri päähän ja hän katsahti hätäisesti sinne päin, missä Aatami oli. Näki jonkun kumppaneistaan juuri kuiskivan jotain Aatamin korvaan. Aatami katsahti Heikkiin, nytkäytti hiukan päätänsä ja lähti astumaan väkijoukon taakse. "Ja kolmas kerta!" Pieni vasara kopahti vaan hiljaa, mutta Heikki sävähti, kun olisi se ollut tykin laukaus. "Kuka sai?"
"Heikki Takala." Muut sen sanoivat, ei Heikki itse.
"No mikä sen Heikin … mene ottamaan viinasi pois!" Toverit nauraa räkättivät ilkeästi.
"Tuo nyt kävi niin kuin miehen kädestä!"
Toimitusmies jo kiirehti, käski tulla korjaamaan omansa pois.
"Enkä menekään, mitä sillä teen", sanoi Heikki.
"Maahanko annat kaataa?"
"Pankoon mihin mieli tekee."
"Älä hulluttele! Tuossa tyhjä astia, ota siihen, jos et itse juo, niin on tässä muita. Maksaa pitää sinun kuitenkin."