Sillä aikaa jo myötiin toista kannua ja Aatami oli taas huutamassa. Hän saikin sen nyt vähemmällä kilpailulla … ei enää uskallettu ylimääräisiin… Tekee pian kepposen, tuo veitikka!…
"No, no, mitta tyhjäksi! Kuka siellä on, joka ei omaansa ota?"
Heikki sieppasi hänelle tarjotun lekun, ikäänkuin vihantiestä ja meni ottamaan saaliinsa. Sitten mitattiin Aatamille.
"Puolikolmatta hintaansa se nyt minulle maksaa, tuo viinakannu, tottapa nyt saa ryypätä", jutteli Aatami, kun lekkuineen poistui pois pöydän luota.
"Niin, oliko sinullakin osaa siihen Rantalahden Mikon viinaan?" kysyttiin.
"Olipa hyvinkin."
Aatami koetti maistaa lekkeristään. Nimismies näki sen ja rupesi huutamaan riivatusti.
"Ei täällä saa ryypätä!"
"Vai ei saa", ihmetteli Aatami, meni edemmäksi ja rupesi toisten kuullen mutisemaan: "Vai ei vieläkään saa pitää omanansa, vaikka kahdesti on ostanut. Missähän sitä oikein saa ryypätä?" kysyi hän, niin että nimismieskin sen kuuli.
"Kotonasi!" huusi tämä.