Aatami meni ilkkuen erään nurkan taakse. Riemuitsi mielessään muka keksimästään juonesta, saada ryypätä muuallakin kuin kotona. Kun, nimittäin, pakenee nimismiehen pöydän äärestä pois nurkan taakse piiloon, niin laki on täytetty… Tuostapa vasta upeasti sopii toisille ylpeillä!…
Mitä? … siinäkö se olikin se keksintö!… Aatami oikein säikähti, kun takapuolille päästyään näki joka nurkassa sellaista kuhinaa. Puoliääneen miehet puhelivat, kuiskailivat ja naureskelivat, tupakoivat ja viittailivat lekkujen sekä pullojen pohjilla taivasta kohden. Mutta ei Aatami kauan antanut itseänsä hämmästyttää, vaan ryhtyi veikeänä seuraa pitämään.
Innokkaasti lyötiin siinä korttia kahdessa parvessa.
"Hiiden hupainen lauantai-ilta tästä tuleekin", ihanteli muuan.
"Ja kun saadaan nyt ryypätä oikein vallesmannilta ostettua viinaa!"
"Tuskinpa viitsisi herramme meitä nyt juopumuksesta vaivata, vaikka pikkasen niin kun horomessuunkin menisimme."
"Joko vielä, hän meidän rauhassa ryypätä antaa", sanoi Aatami. "Käski jo äsken mun kotiini mennä ryyppäämään, kun pihassa aioin hiukan maistahtaa."
"Jaa, mutta se onkin sinun kanssasi eri juttua kuin meidän muiden kanssa", nauroi Maijan Kaaperi. "Sinä olit jo siinä koplassa, kun tätä viinaa tuotiin ja herramme silmissä tulit jo silloin lain hylyksi."
Naurettiin.
"Laittoi se vaan, Rantalahden Mikko, meille hupaisen illan. Olisi täällä nyt, niin heti antaisin ryypyn, hyvästä tahdosta", sanottiin.