"Hyvää päivää."
"Jumal' antakoon", murahti Mikkonen ja katseli syrjittäin vihaisesti
Vauhkosta.
"Mihinkäs maisteri nyt on menossa? Vaikka ei minun, tuota, mitään tule, mutta kysynhän, kun sattuu."
Mikkonen ilmoitti, ettei hän juuri minnekään ole varsinaisesti menossa. Niin saatiin kiinni puheen päästä, ja Vauhkonen rupesi tupaan haastelemaan:
"Eikö maisterilla nyt olisi aikaa tupaan käydä piiputtelemaan? Meidän on oltu kirkkoherrankin kanssa aina hyviä tuttuja, tuota… Tehkää nyt niin hyvin."
Ja Mikkonen tekikin niin hyvin, lähti kuin lähtikin tupaan… Saapihan tuonne mennä.
Vauhkonen ihastui, kun maisteri vähin kehoittamisin lähti, tuli yhä puheliaammaksi ja rupesi selvittelemään taloudellisia asioitaan.
"Tuon tallin tekaisin viime talvena, kun vanha rupesi jo niin huonoksi käymään. Meillä on neljä hevosta ja tämän keväinen varsa viidentenä. Onko pastori nähnyt meidän hevosia?"
Ei pastori sanonut nähneensä.
"Kyllä ne juuri tuntee meidän hevoset, tuota." Vauhkonen naurahti hyvillään. "Ne ovat vähän niinkuin ruuan ääressä olleita. Eikö pastori käy katsomaan varsaa, se on tallissa ja emä."