"Ainahan sitä nyt vähin."
"Niin, niin. Vaan niitä on herrasmiehiä, jotka eivät ymmärrä hevosista niin mitään. Mutta meidän maamiesten täytyy ymmärtää, meille on hevonen kuin toinen käsi. — Älkää nyt, pastori, lähtekö, mennään tupaan."
Emäntä oli kamaria puhdistellut ja tuli naureskellen tervehtimään pastoria, kun kuuli tupaan tultavan.
Kun kamarissa oli saatu paperossit kuntoon, rupesi juttu taas käymään.
"Mitäs pastori pitää meidän pitäjäästä?"
Pastori ei osannut siihen sanoa juuri sitä ei tätä, vähän aikaa kun vasta oli pitäjäässä ollut. Noin ylimalkaan hän sentään sanoi pitävänsä pitäjäläisistä.
"Tämä on varakasta pitäjästä," tuumi taas isäntä.
"Varakastapa taitaa olla, kylläpä se siltä näyttääkin."
"Varakasta se on, mutta kyllä niitä on köyhiäkin. Sekalainen on seurakunta. — Häh, mitä sanot emäntä?"
"Minä kysyn vaan, että tapasiko se Putilainen sinua?"