"Niin, tapasi hän kyllä."
"Mitä sinä sanoit hänelle?"
"Sanoin, että koettakoon nyt jollain keinoin hankkia edes inträssin."
"Mitä sinä sillä lailla menet lupaamaan!" huusi emäntä kiivaasti ja tuli kamarin ovelle. "Kehuvat ihmiset, että hän on menevää kalua, menee sinne koko retules."
"Noo, älähän nyt," rupesi isäntä suhittelemaan ja katsahteli, mitä pastori tästä mahtanee ajatella. Emäntä kääntyi mutisten tupaan ja katsahti hänkin pastoriin, jotta ymmärtäneekö edes, ettei se, josta puhutaan, ole tässä ainoa saatava meillä?
Isäntä rupesi pastorille selvittämään juttua.
"Se on vaan," hän sanoi, "yksi köyhä talollinen metsäkylässä, jolta meillä on vähän saatavaa."
Puhuessaan meni hän piirongin luo ja otti sieltä laatikosta muiden paperein joukosta yhden, jonka kanssa tuli pastorin tykö tyytyväisesti hymyillen.
"Kas tässä on hänen velkakirjansa, se pitäisi tekemän vähän ylitse viisisataa markkaa. Mutta kun ei ole moneen vuoteen maksanut korkojakaan. Minä olen ajatellut, että eikö sitä pitäisi panna hakemukseen?" Hän lausui tämän ikään kuin papilta kysyäkseen neuvoja, ja jätti paperin hänen käteensä. Mikkonen kysyi ihmeissään isännältä:
"Niin, mitä tahdotte minun tekemään tämän paperin kanssa?"