"Minä vaan ajattelin, että jos pastori olisi viitsinyt katsoa paljonko se on korkoa kasvanut?"
Papin täytyi ruveta laskemaan. Koko sen ajan keinutteli isäntä itseään tyytyväisenä keinutuolissa. Kun pappi oli saanut lasketuksi, ilmoitti hän tuloksen.
"Jaa", sanoi isäntä, "kyllä minäkin olen ajatellut, että niille paikoille se on." Hän otti paperin, vei sen kaappiin ja toi sieltä koko tukon muita samallaisia.
"Mitähän tuon korko mahtaisi tehdä?" hän aivan jokapäiväisiä ajatellen kysyi ja asetti yhden paperin papin eteen.
Mikkosen posket punottuivat ja hän nousi tuskastuneena ylös.
"Antakaa anteeksi", hän siivosti sanoi, "mutta minä en nyt jouda, minulla on vähän kiire."
"No, no, älkää nyt, antaa vaan olla, tuota… Mutta odottakaahan nyt, emäntä tuo kahvia", isäntä hätäillen puheli, otti paperinsa pöydältä ja rupesi itse niitä soututuolissa katselemaan.
"Minä vaan ajattelin", hän jatkoi, "jos pastori tahtoisi eli joutaisi niitä laskea. — Emäntä! eikö se kahvi jo ole valmista?"
Emäntä ilmoitti kohta tuovansa.
"Mistä pitäjäästä pastori onkaan kotoisin?" kysyi isäntä taas.