Hän nousi ylös ja rupesi mongertamaan kiireestä ja kauan viipymisestä. "Ai, ai, kello on jo kohta seitsemän!" Sen ohessa isäntä melkein surullisella äänellä kertoi emännälle, että hän kyllä oli jo asiasta puhunut pastorille, mutta kun tällä oli niin kova kiire. Pastori meni jo ovessa, kun emäntä vasta tuli tolkulle asiasta.
"No istukaahan nyt herra pastori!" hän rupesi huutamaan. "Ei nyt pidä talolle sitä häpeätä tehdäkään, että yhdeltä kahvikupilta lähteä. Tehkää nyt niin hyvin ja istukaa, minä tuon toisen." Emäntä lähti liikkeelle ja sai väkipakolla pastorin istumaan vielä ja toista kahvikuppia odottamaan.
Isäntää oli äsken jo melkein unettanut, kun ei pastorin ja emännän keskustelut yhtään huvittaneet. Mutta tuossa tohakassa hänkin virkosi ikihyväksi.
"Pian nyt tulee taas käräjätkin", hän alkoi pastorille kertoa.
"Vai niin."
"Ei suinkaan pastorilla ole käräjä-asioita, vai kuinka?"
Eipä ollut.
"Minä olen sinne haastattanut tuolta Kuraaselasta yhden miehen. Minun on häneltä saatavaa toista sataa markkaa, eikä maksa ollenkaan."
Emäntä tuli juuri sisään ja kuuli viime sanat.
"Niin, siltäkö Kuraaselan mieheltä?" hän kysyi. "Se on kanssa yksi muutama… Pastori ei usko minkälaisia lurjuksia ne ihmiset ovat osalta. Kun ne saavat velaksi, niin maksusta ei välitetä, ei niin mitään." Hän katsoi kärsivän tavalla pappiin, odottaen sieltä hiukan osanottoa ja myötätuntoisuutta tässä pimeydessä.