"Kas tuosta sopisi alottaa." Viittasi silloin sormellaan tarkoitettuun kohtaan Uudessa Testamentissa.
Ihan näin hän teki Vauhkosen emännällekin. Tämä pelästyi, niin että oikein horjahti. Tarkoittikohan se pastori edes…
"Niin mitä?" kysyi emäntä huomauttaaksensa pastoria että hän se oli. Sitä saattaa kyllä vahinko tulla papille tuossa kiireessä, niin ettei aina äkkää ketä lukemaan käskee…
Pastori katsahti emännän silmiin, siitä kirkonkirjaan ja sormi harhaili pitkin sorkka-riviä.
"Emäntä on hyvä ja lukee tuosta." Hän osoitti Uuteen Testamenttiin.
Vauhkosen emäntä koetti ruveta lukupuuhiin. Muutkin ihmiset sitä oudoksuivat … mahtaako edes nähdä emäntä, kun noin punottaa.
Emäntä koetti hymyilläkin, kun otti kirjan käteensä.
Jo totisesti tuli melkein selville yksi värsy, kun pastori autteli ystävällisesti. Mutta sitten rupesi emäntä silmiänsä räpyttelemään ja valittamaan, että näkönsäkin viimeaikoina on niin huonontunut, ettei tahdo nähdä kirjaa ollenkaan.
"Antaapa olla, koetetaan vähin ulkoakin", sanoi pappi.
Emännän suu liikkui ja meni surkeaan hymyyn. Nähtävästi hän aikoi jotain sanoa, mutta pappi ehätti ennen.