XIII.
"Eeva!"
Repponen oli hutikassa kotiin tullessaan ja huuteli pihalla emäntäänsä.
"Ee-va! … eikö passaa tulla äijää vastaan ottamaan, vai vieläkö huulet ovat pitkällänsä!?"
Hevosta riisuvan rengin suu oli hymyssä tuota kuullessaan, mutta hän vältti, ettei isäntä olisi sitä huomannut.
Repponen seisoi keski pihassa horjuen ja huudellen. Emelia tuli hänen luoksensa ja otti käsivarteen kiini.
"Tulkaa tupaan isä," pyysi hän nöyrästi.
Isä kääntyi kankeasti ja tuijotti tytärtänsä kohti muljottaen.
"Ee-va!" huusi hän.
"Tulkaa nyt, isä-kulta, tupaan, äiti on tuvassa," rukoili tyttö.