He olivat menneet isännän kamariin, jossa oli valkeata…
"Minä menen koputtamaan tuohon ovelle," kuiskasi Maiju.
"Älä … ei sitä uskalla…"
"Minä koputan." Maiju rohkaisi itseään ja meni hiljaa koputtamaan äitipuolen kamarin ovelle.
Taas kuului isän huuto.
"Ui!" Emelia oikein vavahti.
"Kuuletteko te?" uskalsi Maiju kysyä, kun ei äitipuolen kamarista mitään kuulunut.
"Tuki suus!… Laittakaa sieltä tupaan itsenne. Jos vaan sanotte että minä olen täällä, niin saatte selkäänne… En minä kuitenkaan tule, vaikka mikä olisi, ennen kuin tuo menee makaamaan."
Eeva puhui oven takaa hiljaa mutta vihaisesti.
Maijukin oli sitkeä.