"Täälläkö se Eeva on ja minä ympäri kylän olen perässäsi juossut. Mitä täällä tehtiin kun niin pelästyitte?"
Latva-Kuntin emäntä katseli naurussa suin tyttöjä.
"Ei mitään," useat vastasivat.
Emännällä ei ollut aikaa eikä halua pitempiin tutkimisiin, eikä niin välittänyt muutenkaan mukulain salaisuuksista. Mielensä vaan hyvältä tuntui kun tyttönsä löysi, eikä se missään pahanteossakaan ollut.
"Tule nyt kotiin, Eeva, äidillä on kiire!"
"Ei."
"Häh? … ole vaiti … kohta nyt, kun minä sillä lailla olen saanut hakea."
"En minä tule vielä … täällä on niin hyvä."
"Ole nyt vaiti ja tule, en minä kauan jouda olla."
Toiset tytöt katselivat säälien Eevaa ja silmät lensivät usein hänen helmaansa, jossa säilyi salaisuus, joka heti ilmi tulisi, jos Eevan ylös pitäisi nousta ja äitinsä mukaan lähteä.