"Olisi kiirettäkin vähän, ja kun ei Repponenkaan sattunut kotona olemaan," virkkoi Kaupanhoitaja.
"No tehkää nyt niin hyvin ja tulkaa sisään, älkää nyt noin…" Tarkoitus oli sanoa "komeita olko," mutta ei hän sanonutkaan. Vieraat sen kuitenkin ymmärsivät.
"No jospahan tuota nyt…"
"Niin, eihän tässä nyt niin tulinen kiire ole."
Vieraat menivät sisään ja vietiin kamariin. Eeva löysi ja tarjosi isännän papyrosseja. Meni sitten tupaan kahvia laittamaan. Missä lienevät talon muut olijat olleet, kun Into vaan yksin kätkyttä souteli isossa tuvassa. Vapauteen paloi kai lapsen mieli ja olo kävi ikäväksi yksin olla ja vielä hankalallaisessa toimessa. Ei huomannutkaan, kun kätkyt toisinaan unohtui ja soutamatta jäi.
"Souda!"
Märkä vaate läjähti; kietoutui pään ympäri, otti kipeää ja tuntui muutenkin ilkeältä. Into säikähti niin että ylöspäin hypähti ja alkoi itkeä.
"Huuda nyt … muutama, ja herätä se lapsi vielä…"
Eevaa kiukutti vieraiden odottamaton tulo, kun kaikki paikat oli niin…
Täytyi edes johonkin vihansa ajaa.