"En minä tarkene mennä kouluun."
"No älä nyt, Eeva, ei nyt niin kylmä ole. Äiti sitoo ison villakaulahisen päällesi, niin kyllä tarkenet."
"En minä tarkene … minä luen kotona."
"Kyllä äidin piika menee, äiti tulee saattamaan."
"Minä luen kotona… Ei koulussa opikaan, kun kaikki yhteen suuhun huutavat."
"Eeva on nyt kiltti tyttö ja menee. Älä nyt laiskottele. Sitten kun koulu toiseen kylään muutetaan, saat lukea kotona; ei tarvitse sitten enää kouluun mennä."
"En minä mene, kun koulumestarikin on niin ilkeä…"
Eeva alkoi jo itkua vääntää.
"No johan sinä nyt … et pääse kinkerillekään, jos et lukea taida, eikä pappikaan kirjaa anna … pöydän alle vaan pistää."
"Yy … mutta kun ne ovat niin ilkeitä kaikki siellä koulussa…"