Heinäväki rupesi nauramaan.
"Kaikkia sitä kuulee, hi, ha, hii!" nauroi Maija.
"Mitä sinä naurat, ei sinun tule mitään," suututteli Eeva.
"Jopa tuota nyt aina vähä, ha, ha, hai," Maija oikein kiljui, kun häntä niin nauratti.
"Älä nyt kovin naura, muutama…"
"Tule nyt sitten niittämään, tuossa on viikate." Maija heitti viikatteensa niittyyn ja meni istumaan toisten joukkoon, jotka lepäsivät.
"Aina se Eeva … ei sen koskaan sovi olla niin kuin muut ihmiset. Laita nyt itsesi tuonne karhoa levittämään," käski veljensä Köpi, nurjasti katsellen Eevaa.
"Ei sinun käskylläsi ainakaan."
"Mutta minä näytän että menet!"
"Kaukana siitä." Eeva alkoi poistua mäen rantaa kohti.