"Niin … älä nyt Liisa tuollaisia joutavia. Ainakin minä menen."
"Mitäs sinusta," Liisa nauroi vähän salamielisesti, mutta ei suinkaan ivallisesti.
"Aina sinä olet tuollainen," Eeva puoleksi loukatulta näyttäen sanoi.
"Jos minä tahtoisinkin tulla, niin ei isä eikä äitikään laskisi."
"Mitä isästä ja äidistä!" huudahti Eeva, "kielsi minunkin isäni."
"Ei sinun tarvitsekaan huolia heistä mitään, mutta minun on toista."
"Tuletko toisella kerralla, jos käsketään ja isäsi laskee?"
"Enpähän tuota tiedä, vaikka tulisinkin, kun nyt saan kuulla sinulta kuinka siellä ollaan ja mitä siellä tehdään."
"Olkoon nyt sitten niin, jos et tahdo tulla. Mutta toisella kerralla tulen minä tahtomaan joukkoon sinua ja sitten pitää tulla."
"No, saa nyt nähdä."