"Mutta eihän meidän pitäjäässä?"
"Onpa, ainakin kaikilla niillä, jotka sinne tulevat, mutta mistä te tiedätte, kun ette missään kulje. Aina vaan tahtoisitte mun olla niin kun ennen mailmassa teidän aikoinanne."
"Älä nyt taas… Aina sinä olet saanut sitä kun muutkin; paljoa enemmän kun sisaresi, jos hän sitä morkkasikin tässä kerran."
"Mitä hänestä, joka aina oli niin vanhan-aikainen kun mikä. Ei hän tarvinnutkaan."
"Miehenpähän sai ja hyvän miehen, ei puutu mitään."
"Puuttukoon jos tahtoo, mutta tahdon minä kumminkin hanskat."
"Kamalaa, kun pitää oikein kesälläkin olla hanskoissa tähän aikaan."
"Tahdon minä ne kumminkin!"
"Kun sinä nyt kuulet, ettei ole rahaa niin paljoa. Jos velaksi tahdot mennä ottamaan, niin mene; kyllähän sitten maksetaan, kun saadaan."
Eeva mietiskeli vähän aikaa.