"Minä menen," sanoi hän sitten, "ja sanon puodissa, että minä olin kylässä kulussa ja poikkesin ottamaan hanskat, vaikka ei sattunut tulemaan rahaa mukaani. Sillä tavalla on vähän mukavampi."
"No niin, sano nyt kuinka tahdot." Eeva heitti pois tehtävänsä, jota oli toimittanut ja lähti asialle.
Puodista palatessaan hän tapasi tiellä Rinta-Kuntin Liisan, joka kotona oli käynyt häntä etsimässä.
"Ka, Liisa! olitko meillä?"'
"Olin, kävin sinua tapaamassa… Minäkin sain kutsumuksen tulla sinne ehtoolla."
"Sepä vasta on hupaista. No, tottapa tulet?"
"Enköhän tule. Ei äiti ollut vastaan kun kysyin, eikä isäkään kovin."
"Sepä oli hyvä. Tule nyt sitten meidän kautta. Katso, minä ostin puodista suvihanskat."
"Onpa ne jotenkin sievät ja hienot." Liisa katseli käsineitä ja sanoi sitten: "Kaikkia sinä saat ostella."
"Niin, no, niitä tarvitaan, kun nyt on kaikilla sellaiset."