"Ei, kuule, taas puolillakaan ole, eikä niitä ainakaan tarvita. Mitä kesällä hanskoilla, kun ei kädet palele, … jottako ei päivettyisi?"
"Niin ja muutenkin, kun on tapa kerran sellainen."
"Onhan se nyt niinkin. Mutta mitä sinä aiot Eeva siellä neuloa?"
"Otin tuolta puodista karttuunaa, siitä sopii nyt tehdä vaikka esiliinan."
"Ei minulla ole karttuunaa ainakaan." Liisa näytti alakuloiselta tätä sanoessaan.
"Kyllähän sitä puodista saa, mene ottamaan. Tällaista minä otin."
"Ei ole rahaa, eikä äitikään luvannut antaa, mutta minä ajattelin että mitähän olis, jos ottaisin täksi illaksi käsiliina-aineen sellaista kuvaiseksi kudottua, jota viime talvena kudoin lakanakankaaksi?"
"Ota vain." Eeva sanoi tämän epävakaisesti ja näytti ajattelevan, ettei se ole oikein sopivaa.
"Mutta minkähänlaista siellä on … viitsiikö siellä neuloa ollenkaan, kun on niin paljon herroja?" arveli Liisa.
"Ei tiedä, sittenpähän nähdään. Mutta mennään nyt kotiin että ollaan sitten valmiit lähtemään illalla."