"Ainakin minä menen, tulkaa, jos tahdotte," Eeva toisille tytöille taas sanoi ja lähti lattian ylitse neitien joukkoon astumaan. Hämminki hänet kuitenkin valtasi, kun ajatteli että jokaisen huoneessa olijan silmät tällä hetkellä olivat häneen kiinnitetyt. Kaunis hän tiesi olevansa, tiesi että musliinileninki sopi hyvin päälle … kun vaan olisi ollut kappa hännässä… Ihailivat ne muutkin varmaan häntä… Kun ei vaan tekisi jotain, joka tyhmältä ja moukkamaiselta näyttäisi…
Eevan antama esimerkki vaikutti sen, että tytöt vähitellen siirtyivät paikoiltaan.
Eevan arvo seurassa oli kohonnut huomattavasti hänen osoittamansa vapaamman käytöksen tähden. Hän oli jo päässyt niin pitkälle että keskustelussa oli neiti Auroran kanssa.
"Totta puhuen," jatkoi Eeva keskustelua, "minun pitäisi pyytää, että fröökynä leikkaisi minulle esiliinan."
"Aivan mielelläni, mutta Eeva on hyvä ja leikkaa itse."
"En minä osaa sellaista … uuden aikaista."
"Totta ei se ole," neiti Aurora hienosti sanoi, "mutta saatanhan tuon nyt tehdä."
Vaatteen leikattua, antoi neiti vielä, ikäänkuin leikin vuoksi viittauksia ja ohjauksia kuinka kukin kaira oli asetettava. — —
"Neiti Eeva ompelee niin hienosti." Se oli kaupanhoitaja joka oli seisahtunut Eevan viereen ja enemmän katsellen Eevan kasvoja kuin ompelusta, lausui tuon.
Eeva joutui hämille; hän ei ollut tottunut tuommoiseen kohteliaisuuteen, taikka kansankielellä sanoen, "vastasilmiä kehumiseen".