"Se on todella hyvin kaunista," sanoi kaupanhoitaja vihdoin suomeksi.
Mitä kummia! Nyt vasta toiset tytötkin riensivät katsomaan.
"Osaatteko tekin kutoa tuollaista?" kyseli neiti Sälppenström naureskellen.
"En minä… En minä ainakaan…"
Ainoastaan yksi oli joukossa joka kehui osaavansa erästä kuvaista, mutta ei tuollaista. Toinen kertoi nauraen että vanhaa lajiahan tuo on, koska hänen mummovainaallansa oli ollut tuollaisia lakanoita.
"Osaatteko te sitten?" kysyi Aurora neiti naurajalta terävästi.
"En minä, mutta eiköhän äiti osanne."
"Pyytäkää sitten saada häneltä tuo oppi", kehoitti Aurora neiti ja käänsi nolostuvalle naurajalle selkänsä.
Mutta Aurora neiti meni Liisan viereen istumaan ja alkoi kysellä yhtä ja toista tuon kankaan valmistustavasta ja keneltä oli sitä oppinut. Äidiltänsä sanoi Liisa oppineensa. Neiti Aurora lupasi hankkia pellavalankoja ensi tilassa ja pyysi että Liisa sitten tulisi opastamaan tuollaisen kankaan kutomiseen häntäkin.
Kuinka, kutovatko fröökynätkin? ajattelivat muutamat tytöistä.