Liisa vastusteli vielä. "Se on niin rumaa," sanoi hän.
Tätä menettelyä Liisan puolelta tuomittiin suureksi moukkamaisuudeksi. Siitäpä syystä, kun neidet eivät pelänneet loukkaavansa tuommoisen tytön tunteita, pyysivät yhä, ikään kuin leikillä.
Kovasti punastellen veti Liisa vihdoin vaatekappaleen nyytistään esiin.
Eeva olisi heti paikalla syleillyt Liisaa, jos olisi ollut tilaisuutta, saadakseen anteeksi tekemänsä rikoksen.
Neiti Aurora vei vaatteen likemmäksi lamppua. Siinä pääsi häneltä ruotsinkielinen huudahdus. Tätä seurasi, että kaikki ruotsia ymmärtäväiset riensivät vaatetta katsomaan.
Liisalla ja Eevalla oli kovat hetket, … kun ei edes ymmärtänyt tuota puhetta ja … kun herratkin menivät katsomaan.
Vihdoin. "Kuka tätä on kutonut?" kysyi neiti Aurora Liisaan kääntyen.
"Minä."
"Tekö!" Uudestaan katseltiin kangasta ja väliin sivulta päin Liisaa.
Liisa alkoi jo huomata ettei asia ollutkaan niin aivan hullusti ja
Eevaa rupesi kummastuttamaan herrasväen uteliaisuus.