"Minkälaista?"
Tultiin uteliaaksi ja pyydettiin nähdä.
Eevaa kutkutti ajatellessa kuinka hupaista naurua syntyy, kun omakutoista pellavakangasta tällaiseen paikkaan vetää.
Liisa oli vastahakoinen näyttämään, tahtoi oikein itku päästä, ja hän loi usein syvästi moittivan katseen Eevaan… Kun oli tullut ottaneeksikaan tuota kangasta joukkoon … mutta kun oli luullut että muillakin ehkä sellaisia olisi … eikä seuraa ollut noin hienoksi osannut aavistaa…
Eeva alkoi jo katua että oli tuota asiaa puheeksi ottanut… Eihän hän sitä ollut ajatellut, eikä ollenkaan olisi toivonut, että Liisa tuosta pilkan alaiseksi tulisi. Oli vaan ajatellut että saataisiin nauraa…
"Olkaa hyvä ja näyttäkää," neiti Aurora yhä pyysi.
"Se on vaan … omitekoista … sellaista, kuvaista…"
"Vai niin. No sen parempi."
Eeva pelkäsi ja katui surkeasti, mutta ei keksinyt keinoa millä voisi löyhäsuisuutensa tekoa korjata.
Toinenkin neiti tuli pyytämään nähdä.