"Saanko luvan saattaa teitä kotimatkallanne? Kaupanhoitaja seisoi kumarrellen Eevan edessä ja tätä kysellen.
"Kyllä minä pääsen yksinkin … ja Liisan kanssa."
"Vaikkapa niin, mutta kun tapa on semmoinen sivistyneillä… Saanko luvan?"
Kaupanhoitajan silmistäkin sen näki että hänen mielensä saattamaan teki.
"En minä … en minä…" Eeva pakeni niinkuin peljäten toisten tyttöin joukkoon… Jos saisivat muut nähdä että minä herrain kanssa … hyi!… Matkalla hän toisille vielä kertoi tuosta ja kaikin naurettiin.
Kaupanhoitaja katsoi hämärässä Eevan perään pihalla. Intohimoisen viehätyksen väreet poistuivat vähitellen silmistä ja sitten hän halveksien itsekseen mutisi: "Yksinkertaisia moukkia … eivät vähääkään ymmärrä seuraelämän tapoja… Luullaan herrasmiehellä aina jotain ajatuksissa olevan … pyh!" hän nauroi ja alkoi sitten kiirehtiä muutamain nuorten miesten perään. Heikki Lahtisen kanssa meni hän kotiinsa. — —
"Heikki hoi!" hän kotona huudahti, kun Heikki uneksien mietti. "Ota nyt ja kuule seikkaa, kun minä sain rukkaset, ha, ha, haa…"
Heikki havahtui ja kysyi erinomaisella innolla.
"Rukkaset, häh?"
"Niin ja ihan uudet. Ne ovat sentään aika hupsuja nuo talonpoikaistytöt vielä."