Eevan mieleen alkoi myös vaikuttaa se yleinen mielipide, että talon-tyttären, joka nykyaikana tahtoo jostain käydä, ei sovi tehdä varsinaista talonpojan työtä … ainakin tuo osottaisi jonkunmoista sivistymättömyyttä. Siten vielä se oli sangen tärkeätä kosiain suhteen, sillä semmoista kotia luonnollisesti pidettiin varakkaana, jossa tytär sai aina vaan kotitoimissa hääriä, eikä ulko-askareihin tarvinnut mennä.
Äiti, rakkaudesta lapseensa, kannatti samaa mielipidettä. Isä kyllä ajatteli, että kun tyttö nyt on jo täysi ikäinen, niin pitäisi osata totella ja taipua. Vaan kun hän tämmöisiä vaan enimäkseen ajatteli ja toisinaan möyrysi vihapäissään ollessa ja silloin asiaan kuulumattomiakin sekaan veti, niin ne eivät tehneet tarkoituksen mukaista vaikutusta. —
Kun ompelukoneita rupesi muillekin talon-tyttärille ilmestymään, alkoi
Eeva äidilleen jukittaa että hänellekin pitäisi ostaa.
"Noo, johan… Sano isällesi", käski äiti.
"Sanokaa te."
"Sano itse, jos minä sanon, niin sitten se kaiketi möläjää ja haukkuu siitä minulle. Itsellesi hän sen paremmin myöntää."
Singeriläisten koneiden tukkija alkoi kulkea talossa. Kerran hän jätti käsikoneen koeteltavaksi ja kehui että Keva näkyy sitä osaavan käyttää niin hyvästi, että hän luuli tämän jo ennenkin koneella neuloneen. Raha ei tullut kysymykseen; jos tahtoi 10 markkaa pistää käsirahaksi ja hyyrykontrahti kirjoitetaan siten, että tulee maksettavaksi 10 markkaa kuukaudessa, niin ei tuo niin vaarallista ollut, vaikka ei maksut niin säännöllisesti tulisikaan, kunhan vaan jolloinkin tulisivat. Saisi silloin tällöin, kun liikenevää rahaa on, kaupungissa käydessä pistää konttoriin. Suoraan sanoen, kone ei tällä kaupalla tulisi maksamaan paljo mitään … "ja semmoinen talo! … jopas nyt jotain, ettei tyttärellä olisi ompelukonetta, joita jo rientävät ostamaan piiatkin… Te ansaitsette yhdessä vuodessa koneen hinnan, kun itse tarpeenne neulotte… Ja ajatelkaas! kun näitä koneita myödään tuhat ja neljäsataa kappaletta päivässä, yhdessä ainoassa päivässä; eikö se puhu tavallaan koneitten kelvollisuudesta?… Ja semmoinen tyttö! kohtahan pitää ruveta sulhaspaitoja neulomaan … jaa jaa, minä tiedän sen, mammat eivät kauan saa luonansa pitää semmoisia… No niin, tulkaahan itse vakuutetuksi koneen hyödystä… Huomenna laaditaan muodon vuoksi tuo kontrahti… Eihän sitä teidän moisten kanssa tarvittaisi ollenkaan, mutta pilan vuoksihan saatetaan tuo pistää… Niinpä niin, ukon kanssa tulen ehtoolla pakinoimaan, kun kotiin ehtii. Jumalan haltuun jääkää." Mies meni partaansa nuoleskellen kertomaan toiseen taloon samaa satua ja vielä että Latva-Kuntissa jo häneltä ostettiin kone.
Kyllä oli isä vastaan ensin, arvellen ettei Eevalta kuitenkaan tule neulottua. Mutta kun ei tyrkyttäjä-herra vienyt konettaan pois moneen päivään, neuloa vaan käski ja lopulta näytti uhkaavan jättää koneen, vaikka ei ostettaisikaan, niin äiti rupesi ajattelemaan ettei sitä enää viitsi antaakaan takaisin. Isä saatiin vihdoin taipumaan, vaikka hän sittenkin vielä murisi. Ja niin sai Eeva koneen.
Ensimmäisenä hän ryhtyi sillä vanhan karttuunahameensa helmaan lisää neulomaan ja "krymppäämään" sitä samaan tyyliin kuin neiti Sälppenströmin leningin helma. Voi kun se tuli Eevan mielestä sievä! "Voi turkanen kun sinä olet nyt komeana", sanoi piika Fretriika makeasti hymyillen, kun tuo oli ensi kertaa Eevan päällä.
"Älä nilkuta…[5] Mutta eikö se ole sopiva alushame?"