Eevan ääni kuului tuikealta ja äiti vetäytyi kuuliaisesti toisen kamarin puolelle pannen oven kiini.
Kun Eeva oli saanut vaatetta pois päältäänsä, meni hän äidin luo.
"Kuka tuo on?" äiti sipisten kysyi.
"Kuinka niin?" Eeva nauroi.
"Noo…"
"Se on … tuo … Heikki Lahtinen."
"Sen Lahtis-Pekan poikako?"
"Niin."
"Mitä se nyt sitten tuolla on ja tänne on tullut?"
"No ettekö te nyt ymmärrä? Se on … johan te sen nyt ymmärrätte."