"Jaahah, jaahah," rupesi isäntä paneskelemaan ja läksi myöskin pois.
Heikin teki mieli varoitta Eevaa välttämään tuota siunailemista ainakin hänen vanhempainsa kuullen, mutta pelotti että Eeva ottaisi pahaksi. Ja kun sitten oli muusta tarinaa ja asian suurin tärkeys mielestä haihtui, niin jäi varoitus sanomatta.
Ehtoolla, kun Eeva ja Hilta olivat kamarissa ja Hilta ompeli, niin Eeva äkkiä, oikein muun puheen välissä kysyi:
"Hilta, onko sun äitisi jumalinen?"
"On… Kuinka sinä sitä nyt satuit kysymään?" Hilta ei voinut hämmästystänsä peittää, sillä Eevan kysymys tuntui pilkalliselta.
"Kysyin vaan, kun olen huomannut hänen olevan semmoisen. Laskeeko hän sinua mihinkään joukkoihin?"
"Mitä sinä nyt tarkoitat, kenenkä joukkoihin?"
"Toisten nuorten…"
"Laskee, vaikka kyllähän hän estääkin toisinaan."
"Mitähän niiltä vanhoilta tarvitseekaan aina kysyä lupaa." Eeva nauroi.