Ja vähän ajan kuluttua:
— Mitähän minä sanoisin pastorillekin, jos… Koetasta sinä sanoa, mitä, jos me nyt kirkonrepijöitä?
Hän astui muutaman askeleen vaimoansa lähemmäksi ja aivan kuin valanperästä vannottaen kysyi:
— Ja keitä siihen sitte kuuluu oikein noin vakavia, niin kuin meidänkin arvoisia?
Emännän silmäkuopassa välähti veitikka:
— Meidän Marttikin.
— Kakaroita!
Hän rupesi iloisesti nauramaan.
— Kakaroita, kakaroita! Vai pidät sinä ne meidän arvoisina. Mutta eipä
Marttikaan, jumalan kiitos, saa äänestää vielä moneen vuoteen.
— Mutta sitä maalaisliittoa se äänestää kun ijän täyttää.