… Kaisu ei opi mitään…! piiaksi saa mennä … muiden navettoihin vettä riiputtamaan… Muiden pelloille kyntämään… Muiden riihenovelta kurkistelemaan… Sitte saa jonkun häntäänsä joka vain katsoo rahoja, sillä Kaisu ei ole talosta…
— Minä olen syntiä tehnyt, sinun edessäsi, Herra, rukoili hän kamarissa itsekseen. Lamppu pöydällä valaisi avoinna olevaa pikkukirjasta, jota juuri oli lukenut. Silmälasit olivat ison virsikirjan päällä, ja silmät tuijottivat ikkunasta pimenevään hämäryyteen, mistä pihlajan ääriviivat hiljaa huojuen erottuivat.
— Toivoin täällä maallista iloa ja lepoa, raukka, mutta tällaista levottomuutta sain. — Ja ajatuksissa jatkui, että tämä ei voi olla muuta kuin Jumalan rangaistus rahanahneudesta ja laiskuudesta.
Ulkoa kuului rattaiden kolketta ja hevosen teräskenkien kavistelua kivisellä torpantiellä.
— Se nyt, Jaakkokin, saa ajaa rahtiajoja töikseen, niin kuin muutkin mökinmiehet.
Ovi raottui. Kaisun pää pistäysi:
— Isä tulee, keitänkö jo puuron?
— Keitä vain.
Laitettuaan hevosensa tiloilleen tuli Jaakko Jaakonpoika tupaan. Emäntä oli jo sillä välin tullut myöskin askareilleen. Hän ajatteli juuri että saa nähdä, mitä se nyt valittaa ja nurkuu ensimmäisenä, kun mies astui tupaan, pani kirveen ovenpäälle ja kintaat muurinotsikolle.
— Hyvää iltaa.